Sisäinen unelmien prinssi

August 24, 2017

Vuosia etsin rakkautta itseni ulkopuolelta, etenkin miehen kautta. Kaipasin, halusin tulla rakastetuksi kaikin tavoin miehen puolelta. Janosin miehen rakkautta, hyväksyntää, ihailua. Jopa vaadin sitä monella eri tavalla, koskaan tuntematta itseäni eheäksi, kokonaiseksi, täyteläiseksi vaan aina halusin lisää.

 

Tiesin sisälläni ja tunsin syvästi kuinka tässä ihmisyydessä on mahdollista elää jumalaisessa kumppanuudessa miehen kanssa. Rakkauden tilassa, jossa molemmat tukevat toisen korkeinta parasta. Tämä on ollut syvä kaipuuni ja etsimisen tilani, halu toteuttaa korkeinta rakkauden tilaa ihmisyydessä. Elää rakkautta todeksi muuntaen kipua, tuskaa, haavoja tilaan, jossa kumpikaan ei reagoi sieltä käsin vaan toisia tukien, ymmärtäen, auttaen. Elämällä täyttä elämää tietoisena, nauttien, olemalla läsnä kaikissa aisteissa, antautumalla jokaisen hetken ihmeille…


Suhteeni lasten isään oli täynnä elämänoppikoulua. Erosin hänestä kolme kertaa, koska halu olla perheenä yhdessä ja elää rakkautta todeksi oli niin valtavan suuri. Yritimme kaikkemme, mutta näin jälkikäteen ymmärrän kuinka toimimme erillisyydestä ja kivuista käsin. Olen valtavan kiitollinen siitä kokemuksen määrästä, jota hänen kanssaan kävin lävitse. Silloin siinä tilanteessa se tosin oli täyttä helvettiä, tuskaa ja tunnetta että ei ole ulospääsyä. Olin antanut voimani täysin itseni ulkopuolelle. Pelkäsin ja annoin ulkopuolisten tilanteiden määrätä elämääni, onneani, sisäistä tilaani. Samaan aikaan rakastaen syvästi lasten isää uskoen, että rakkauteni tulee muuntamaan suhteemme eheäksi, jumalalliseen kumppanuuteen. Syvällä sisäisyydessä tunsin sen energian mitä se voi olla ja ajoittain hänen kanssaan siltä tuntuikin, etenkin rakasteltaessa. Kivut kuitenkin näyttelivät niin suurta osaa, että suhteemme ei päässyt kehittymään eteenpäin. Vaati valtavasti voimaa ja ponnistelua erota, päästää irti unelmista, yhteisestä perheestä, kollektiivisesta tietoisuudesta mitä odotuksia suhteessa perheeseen asetetaan, yhteisestä kodista. Ero oli astuminen aivan uuteen elämään, tietoisuus että jotain parempaa on luvassa mutta se ei ollut vielä osa arkielämää, utuinen, etäinen tunne.


Olen rakkaus, niin olet sinäkin rakas ystävä. Ihmisyyteni, sisäinen lapseni, kehoni oli kivun tilassa. Tietoisuuteni on hereillä, tietää kaiken ja on täysin yhdistynyt jumalalliseen ohjaukseen, enkeleihin, oppaisiin. Minun on helppo päästä korkeaan tietoisuuden tilaan, meditatiiviseen tilaan. Aloin ymmärtämään, että se ei ole elämän päämäärä. Minun on yhdistettävä ihmisyyteni ja korkeampi tietoisuus. Olen ollut irrallinen kehostani suurimman osaa elämästäni. Juurtuminen on ollut minulle haasteellista.  Päätin antautua jokaiselle kivuliaalle prosessille, joka pintaan nousi, tuntien, kokien. En suostunut enää henkisellä tietoisuudella ohittamaan ihmisyyden kokemuksiani vaan olla läsnä täydellisesti kivuille vaikka se tappaisi minut. Kohtasin kaiken, en pidätellyt yhtään mitään koska tiesin että voimaannun kohdatessani syvimmät haavani. Annoin rakkauden virrata syvälle sydämeeni, kaikkialle kehooni vapauttaen minua. Kehollistaessani korkeampaa valoani tulen oman elämäni mestariksi, omaan voimaani. Yksi syvimmistä kivuistani oli se, että en tule elämään jumalallisessa kumppanuudessa miehen kanssa. Minun piti päästää myös siitä irti ja löytää sisäinen prinssini, kuninkaani, maskuliininen energia minussa, sisäinen rakastajani.


Olen syvästi feminiinisessä energiassani. Olemukseni kaipasi maskuliinin tasapainoa, kukaan ei sitä voi minulle ulkopuolelta antaa. Minun oli tultava täysin eheäksi itseni kanssa. Päästettävä kaikista tarpeista ja haluista irti suhteessa mieheen. Prosessia läpi käydessä, se tuntui kuin sydämeni olisi revennyt auki ja polttava tuli sisälläni tappaa minua. En halunnut elää enää yhtään päivää kivussa ja tuskassa. Olin saanut tarpeekseni. Pyysin elämää tappamaan minusta kaiken mikä ei ole totta ja rakkautta. Oli todella pelottavaa mennä niin syvälle tuskassa, olla kasvotusten kuoleman kanssa, samaan aikaan tietoisuus siitä että muuta tietä ei ole vapauteen.


Rakkaus minussa on ylitsevuotavaa. En tarvitse mitään tai ketään itseni ulkopuolelta määrittämään onneani, rakkauttani. Olen rakkaus, jota olen etsinyt. Minussa on kaikki. Olen voimassani. Nautin ihmisenä olemisesta, jokainen päivä on suuri ihme. Olen kiitollinen että saan elää ja olen valinnut elää tätä elämää vapaudessa, rakkaudessa, ilossa, surussa, aivan kaikessa mitä elämä minulle jokapäivä antaa. Sallin elämän tulla luokseni juuri sellaisena kuin elämä tahtoo tulla sulkematta mitään pois, koska enää en pelkää mitään. Rakkaus antaa kaiken ilmentyä ja olla. Ihmisyys on kaunista, koska se tuntuu, maistuu, näkyy, koskettaa, haisee ja on kokemuksellista. Ylistän elämää.

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload