Kipu on aina puolellasi

April 7, 2016

On aika antautua kivulle, jota olet vältellyt elämässäsi. Kipu itseasiassa on sinun puolellasi, ei sinua vastaan, Kipu on läsnä, jotta sinä rakastaisit kipusi vapauteen. Kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestasi. Kivulla tarkoitan sen monia ulottuvuuksia; häpeää, syyllisyyttä, pelkoa, voimattomuutta, stressiä, sisäisiä haavoja, sairauksia jne. Kaikki on sinua varten, jotta uskallat rakastaa itseäsi, enemmän kuin koskaan. Sota on ohitse. Ei enää itsensä kiduttamista. Sota täytyy ensin loppua itseä kohtaan vasta sitten se loppuu ulkoisesta ja ihmisten väliltä. Uskallatko sinä katsoa itseäsi missä kohtaa ammut edelleen luoteja suhteessa itseesi? Mitä tarkoittaa rakkaudelle antautuminen? Eikö ne joilla on eniten kipua ja kärsimystä ansaitse eniten rakkautta ja huomiota? Sama pätee myös sinuun ja sisäisyyteesi.

 

Kipuun kätkeytyy valtava määrä tukahdettua elämän energiaa ja voimaa. Kipu on siis sinun puolellasi, ei sinua vastaan. Kipu on rakkauden puolella, kipu on rakkautta ja odottaa hetkeä päästä vapauteen, valoon. Miksi siis pelkäisit sen kohtaamista? Koska se on tuntematonta, hyppy tyhjän päälle ei ole koskaan tuntunut turvalliselta ja mukavalta. Ei se on kaikkea muuta kuin mukavaa, mitä useammin sen hypyn on tehnyt, tuntemattomaan oppii luottamaan, oppii olemaan läsnä jatkuvassa muutoksessa, koska tietää että aina laskeutuu johonkin. Vapaampaan kohtaan. Rakas ystäväni kuvaili minulle tunnetta minkä hän koki hypätessään kallion kielekkeeltä varjolla. Kuinka ennen hyppyä jalat eivät haluaisi ottaa askeltakaan, ovat aivan hyytelöä. Kuitenkin jostain löytyy impulssi hypylle. Hetki, kun olet ilmassa ja allasi ei ole mitään, olet tyhjän päällä hengitys salpaantuu ja putoaminen alkaa, päätös on jo tehty. Kivun kohtaamisessa ollaan samankaltaisen energian äärellä. Mieli ei haluaisi ottaa seuraavaa askelta, keho salpaantuu ja pistää vastaan. Olet kuitenkin ehkä tehnyt päätöksen sydämessäsi että tätä kohden mennään ja antaudut täysin sille mitä vastaan tulee. Se vaatii suunnatonta rohkeutta. Ensimmäinen hyppy voi tuntua todelliselta kuolemalta. Täytyy päästää irti niin monesta asiasta, mitkä ovat tuoneet turvaa.

 

Olemme tulleet tänne rakastamaan kipumme vapauteen. Kukaan täällä maanpäällä ei ole säästynyt kivuilta, ei kukaan. Olemme kaikki samassa veneessä. Minkä näemme toisissa on myös meissä. Kaikki on yhtä, aivan kaikki. Ensin sota päättyy omassa sisäisyydessä, erillisyyden kokemus päättyy, myötätunto lisääntyy, rakkaus lisääntyy. Kaikki on todella vain kokemusta rakkaudettomuudesta, erillisyydestä. Kokemukset eivät siis ole totuus sinusta, ne ovat kokemuksia ihmisyyden kivuista ja tuskasta. Rakkaus itseä kohtaan on valittava päivittäin, hiljalleen siitä tulee osa sinua enemmän ja enemmän kunnes olet kehollistanut rakkauden 100%.

Seison rakkaudessa, seison totuudessa, seison valossa, seison vapaudessa, seison voimassa, joka kätkeytyy kipuun, seison rauhassa. Valitsen kaiken tämän ja paljon enemmän, koska en kestä enää kuinka maailma ja ihmiset kärsivät. Muunnetaan ihmisyys vapauteen. Nyt on sen aika. Mitä sinä valitset? Ei tarvitse enää taistella vastaan, voi antaa kaiken puolustuksen sulaa. Ei tarvitse pitää ruusunpiikkejä ojossa, voi päästää kaikki kanssakulkijat ruusutarhaan ihmettelemään sen kauneutta. Mitä haavoittuvampi olet sitä enemmän rakkautta virtaa. Mitä avoimempi olet itseäsi kohtaan sitä enemmän rakkautta virtaa. Ymmärrän, kuinka vaikealta ja pelottavalta voi tuntua. Olen itse kokenut saman. En ole säästynyt kivuilta elämässäni. Minulla kesti pitkään ennenkuin tajusin mikä voima kipuun kätkeytyy ja kuinka itseasiassa kipu on minua varten, jotta voin löytää tien kotiin itseni luokse.

 

 

 

 

Tags:

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload